tiistai 21. huhtikuuta 2015

Leffalippuja jaossa!

Pöö! Oon osallistunut PSOASin Kuvakämppänjä-kuvakilpailuun, jossa hienoin opiskelijakämppä palkitaan uudella upealla Polaroid-kameralla. Arvaatte varmaan, miten mun sydän läpättää kun ajattelenkin tuota vekotinta, sillä mun uskollisesti palvellut Sonyn pokkari on rikki.

Siksi pyytäisinkin teiltä jeesiä. Kilvan voi voittaa tykkäyksillä ja niitä tarvitaan vielä aika läjä, joten kävisittekö täällä tykkäämässä Puistokatu 6 Yksiö, 1h + tk 36.2m2 -kuvasta, joka siis näyttää tältä:


Näistä tykkäyksistä en hyödy ainoastaan minä, nimittäin kaikkien tykkääjien kesken arvotaan kahden hengen Finnkinon leffalippupaketteja! Joten nyt kaikki vaan sinnetonne eli TÄNNE ja kliketiklik oikean kuvan kohdalle! :)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Hyviä päätöksiä

Huh. Tein tänään hyvän päätöksen, nimittäin hain opintovapaata töistä. Tiedossa 

VAPAITA VIIKONLOPPUJA, 
VAPAITA ILTAPÄIVIÄ, 
AIKAA KAVEREIDEN KANSSA, 
KIIPEILYÄ, 
PELAILUA, 
AIKAA NUKKUA 
JA AIKAA OPISKELLA 


AIKAA AIKAA AIKAA!!! 

Last.fm:ssäkin tuli 13 000 kuuntelukertaa täyteen ja niinkin helmi kipale pyörähti pyöreille ku tää:


Kelpaa tanssia niitä voitontansseja! (Ja siinä sivussa unohtaa mennä sinne yliopistolle... hups.)

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Tänään olikin aivan hyvä päivä

Nukuin pitkään, eikä herätyskello herättänyt.



Sain harjoitteluraportin valmiiks, jee! Ei menny ku pari kuukautta.



Olin pyjamissa, kunnes piti mennä tanssitunnille. Oli hitsin hyvä meininki, 
lepäsin ja rehkin samanaikaisesti.



Jälkeenpäin menin Anriikalle. Syötiin _tosi_terveellistä_ ruokaa 
(eli pekonipastaa) ja katottiin,
kun tähdet tanssi. Saatettiin itekki tanssia ihan vähän.



Ja sokerina pohjalla: sain viime yönä valmiiksi videokoosteen Maltalta. 
Tätä on kuulkaa tehty sydämellä! 





...haluttais takasin viime kesään. ♥

maanantai 6. lokakuuta 2014

Syksyhommat

 photo puu_zpsec1f07b9.jpg
Kävin mettässä

 photo sammal_zpsf47adfdc.jpg
Ihastelin muotoja, värejä, rakennetta

 photo kanti_zps8cfa6e00.jpg
Meikä on kandi, jee!

 photo kakkuu_zps84970390.jpg
Siksi kutsuin vieraita ja tein Minnan kans kakkuja

 photo vaumlinoumltin_zpsa435c9d1.jpg
Käytin tätä ronttia aamulenkillä. Kolme sekuntia tämän kuvan jälkeen se 
rimpuili ittensä pannasta pois ja alkoi liehakoimaan.

 photo mettaumlauml_zpsdc89e1e4.jpg
Ajattelen joskus näin suuria.

maanantai 1. syyskuuta 2014

"Pihalla kuin Tampaxin naru"

... sanoi joku radiojuontaja, kun myönsi, ettei tuntenut kesän ultimaattisia hittibiisejä. En minäkään niitä tuntenut, saatika Oulun uusia bussireittejä, luentosaleja tämän päivän luennoille ja lastentanssille (kyllä, nyt polkaistaan esi- ja alkuopetuksen sivuaine käyntiin!) taikka 4G-käsitettä. Nyt tiedän jo hieman enemmän; alan orientoitua tulevaan lukukauteen nenä täynnä räkää, laukussa yskänlääkkeet ja pullollinen Hyvää päivää. Jospa tästä kehkeytyisi vielä sellainen.

Päivän tavoitteina on saada ruokaa, uusi puhelin ja päästä  vähän kärryille. Heti kun pääsin täällä yliopistolla tietokoneen ja netin ääreen, hommat helpottuivat huomattavasti. Minulle selvisi sekin, että tulevana sunnuntaina alkaa sekä Oulu-opiston että korkeakoululiikunnan itämaisen tanssin ryhmät, mukavasti järjestävät ne peräkkäin samassa tanssisalissa. Ja minä ilmoittauduin molempiin ryhmiin, nyt on siis tiedossa kolmen tunnin tanssisessiot joka sunnuntai ensi vuoden toukokuuhun saakka. Minä nautin, varsinkin kun mulla odottaa uusi kolikkovyökin kasissa.

Nyt meitsi lähtee metsästämään apetta, saa nähdä oonko liian nirso tuolle lipastoruualle... Bai bai!

P.S. Ostin tänään sellaset jumppa/rokkitossut, millaisia käytin päiväkerhossa n. 20 vuotta sitten. Musta ei tuu ikinä aikuista.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Meidän reissu alkaa olla jo ehtoopuolella, enkä oo näköjään kauheasti postauksia aikaan saanut. Eipä tuo haittaa, oon keskittynyt elämään hetkessä. Nautin siitä, miten päivät ovat sulautuneet toisiinsa niin, etten enää tiedä edes monesko päivä kuuta on meneillään. Viikonpäivät sentään tajuan, sillä tottakai ihminen vapaita viikonloppuja odottaa!

Oltiin eilen katselemassa auringonlaskua Għajn Tuffieħalla. Meillä oli eväänä maailman parasta kasvispizzaa ja oltiin. Otettiin pari valokuvaa ja mä maalasin. Sitten katsottiin, miten hehkuvan punainen pallo katosi horisontin taakse kaikessa hiljaisuudessa. Se oli maagista. Paras turistikokemus, ilmainen, mutta silti kallein.


tiistai 5. elokuuta 2014

Potilaana

Välillä pitää kovimmankin reissaajan levätä, etenkin silloin kun flunssa iskee. Käytiin Mirvan kanssa viime sunnuntaina Sisiliassa ja käytiin kurkistelemassa Etnan kraatereita. Kahden kilometrin korkeudessa tuuli oli suhteellisen navakka, minkä vuoksi sitten taisin itseni palelluttaa. Nyt hikoilen kämpillä kuin pieni porsas ja toivon, että huomenna olo olisi jo parempi. Onneksi Mirkku kävi kaupassa ja toi minulle kotiin tultuaan vuoteeseen lohkotun appelsiinin. :)


Viime viikonloppu oli pitkä sellainen, sillä oltiin vapaalla vielä eilen. Perjantaina mentiin heti töiden jälkeen kotirannalle päiväunille ja herättyämme katseltiin laineilla keinuvia veneitä. Huokailtiin kateellisina lähtöä tekevälle seurueelle ja haaveiltiin omasta veneestä. Kymmenen sekuntia myöhemmin tämä seurue huikkasi: "Girls, you wanna join us?" Kolme poikaa, tytö ja viisikuukautinen rottweilerin pentu saivat äkkiä seurakseen kaksi tyttöä, joiden ei ollut vaikea hymyillä tuulen tuivertaessa tukkaa, oluen viilentäessä kättä ja suolaisten vesipisaroiden roiskuessa iholle.


Lauantaina matkattiin kauemmas Golden Baylle, jälleen uudelle hiekkarannalle. Siellä me vain makoiltiin, uitiin ja makoiltiin. Kotiin palattuani tajusin, etten ollut Suomessa ollut oikeasti vapaalla, nimittäin siten, etten koko ajan suorita ja vain ole. Tuntui hyvältä huomata, miten tärkeää lepo onkaan.

Sunnuntaina suuntasimme Sisiliaan. Heräsimme aamulla klo 4:00 ja näimme ensimmäisen torakan. Kiljuminen, vessan roskis ja puntari osoittautuivat aika hyödyttömiksi tappovälineiksi, joten kiipesimme turvaan sängylle laittautumaan ja siitä edeten aamupalalle ja minibussiin, joka vei meidät Marsan satamaan.

Kohti Taorminaa ja Sanna yläosattomissa (?)

 
Katamaraanissa katselimme laatuleffaa (Ice Princess, 12-vuotiaille tytöille suunnattu taitoluisteluleffa) kylmästä hytisten. Perillä lämpötila oli heti aamusta kolmenkymmenen tietämissä, mutta bussi oli onneksi juuri sopivasti ilmastoitu. Siellä me nuokuimme ja katselimme ikkunoista, miten Sisilia heräsi pilvien läpi siiloutuviin auringonsäteisiin.

Ensimmäinen pysäkkimme oli Taormina, kaunis pikkukaupunki saaren itärannikolla. Huokailimme veden sinisyyttä, kaupungin siisteyttä ja Etnan jylinää. Niin, satuimme tosiaan näkemään, miten Etna purkautui hiljaa; laavaa emme nähneet, mutta siitä nousevaa vesihöyryä kylläkin! Ostimme tuliaisia ja söimme ihanaa, ellei jopa parasta ja autenttisinta gelatoa. (Jos nyt huokaisit kateudesta, niin suosittelen Turun Hansassa sijaitsevaa Nuvolea, sieltä saa samanlaista!)


 
Taorminan pääkadulla

 
Public Gardens

Teatro antico di Taormina taustallaan purkautuva Etna

Taorminan jälkeen pysähdyimme hetkeksi Nicolosiin, pieneen tyypilliseen vuoristokylään, joka uinui hiljaa sunnuntai-iltapäivän kuumuudessa. Sen jälkeen bussimme lähti serpentiiniteitä pitkin ylös Etnan rinteitä niin kauas kuin bussilla vain pääsi. Oli huikeaa katsella 1,986 kilometrin korkeudesta alas usvan alla lepäävää kaupunkimaisemaa, vehreitä rinteitä ja mustaa laavakiveä. Tuuli oli huikea, se saattoi horjuttaa varomatonta kulkijaa harjanteilla. Olo oli voimaantunut, luottavainen. Kuin olisi voittanut.


 

 

Maanantaina oli tosiaan messy Monday ja me vietimme sen Cominon Blue Lagoonilla aurinkoa ottaen ja turkoosissa vedessä uiden. Veneretki otti koville, sillä siellä pauhasi musiikki liian kovalla ja kuljettajan jutut menivät jo liian levottomiksi. Rantaan päästyämme olimme onnellisia hitaasti hiljenevästä äänimaisemasta. Hetken aikaa tallusteltuamme Mirva katsoi taakseen hymyillen ja sanoi: "On ihanaa olla hiljaa." Niin se totta vie välillä onkin, varsinkin täällä Maltalla, kun ilotulituksia ammutaan vuorokauden ympäri ja musiikki pauhaa jatkuvasti.



Niin, nyt täällä podetaan flunssaa ja runsaan matkustelun aiheuttamaa väsymystä. Sekä sitä sivuoiretta, joka iskee aina ulkomailla sairastaessa, nimittäin koti-ikävää. Nyt reissua on jäljellä puolet eli kolme viikkoa ja soitin vasta tänään ensimmäistä kertaa äidille. Minä, mammantyttö, en ollut puhunut äidin kanssa kolmeen viikkoon! Melekoista. Sitä se Malta teettää. Ciao!